Historia

paraati ja ensimmäinen kesäretki

Partioparaati 1957 & ensimmäinen kesäretki Tuuliniemeen 1940
 

Partiotyttöjä jo vuodesta 1917

Kouvolan Tyttöpartio on Kouvolan vanhin partiolippukunta. Perimätiedon mukaan lippukunta perustettiin toukokuussa 1917. Eräänä keväisenä iltana nykyisen Kankaan koulun pihalle kerääntyi tyttöjä kuulemaan uutisia. Kouvolalainen Elli Lundström oli tutustunut serkkunsa kautta partiotoimintaan Hespartossa. Innostus virisi Kouvolassa ja niin tytöt perustivat Kosparton.

Perustavassa kokouksessa olivat Ellin lisäksi läsnä ainakin Martta Oinonen (Lundström), Vieno Saarenmaa (Johansson), Martta Johansson (Lindroos), Karin ja Irja Tecktolin, Tyyne Haatanen (Laukkarinen), Vera Kärgin, Göta Koiranen (Lundmark), Liisa Degerth (Johansson) ja Inkeri Järvi (Valma Johansson).

Siitä lähtien Tyttöpartiossa on ollut elämää.
Lisää Kouvolan Tyttöpartion historiasta voi lukea lippukunnan historiikin kolmannesta painoksesta:
Kouvolan Tyttöpartio ry 1917-1997, (1997). Historiikista julkaistiin uusintapainos vuonna 2006.

Ai niin. Tiesitkö, että Tyttöpartio on alun perin ruskea lippukunta?
Vuonna 1918 Kosparttoon kuului muuten noin sata jäsentä. (Lähde: SP)



Kouvolan Tyttöpartion lippukunnanjohtajat

 

1917 Elli Lundström, Signe Salhberg
1917–1919  Elvi Cederberg
1919–1921   Lyyli Kahma
1921–1924   Eva Avikainen
1924–1926   Sylvia Aarnio
1926–1940   Lyyli Kahma
1940–1943   Ester Kähönen
1943–1945   Liisa Hamunen
1945–1946   Mirja Rautiainen
1947–1954   Liisa Hamunen
1945–1955   Irma Lonka
1956–1964   Liisa Hamunen
1965–1966   Leena Pohjamo
1967–1969   Kerttu Wilska
1970–1973   Eija Soljo
1973–1986   Kaarina Sojonen
1987–1989   Hanna Aho
1990–1991   Pia-Maritta Hirvonen

1992–1996    Sari Kohonen
1997–1999    Anu Niilo-Rämä
2000–2003    Hanna Fofonoff
2004–2005    Marja Saarimaa
2006-2007     Anu Niilo-Rämä
2008              Anne Pänkäläinen
2009-2013    Minna Mustapää
2014-  2015    Hanna Ravantti

Lue millainen oli 1930-luvun päiväretki Kalalammelle.

”Oli toukokuu 30-luvulla, kun olimme suorittaneet luokkamerkkejämme ja seuraavana pyhän olisi maastomerkkien tuntemisretki Kalalammelle. Järjestöjohtajamme ”Luotsi” sai kaikkiin pienimpiinkin retkiin ja leikkeihin suuren ja jännittävän tunnelman.

Me keräännyimme määrättyyn kohtaan Palomäen metsän reunaan ja siitä kukin vuorollaan alkoi taivaltaa metsän halki merkkien ja opasteiden mukaan. Vartionjohtaja ”Titi-tyy” lähti taipaleelle kantaen repussaan teenkeittovälineitä ja hänen jälkeensä lähdimme yksi kerrallaan. Oli jännittävää taivaltaa halki metsän merkilta merkille aivan yksin. Itseasiassa luulen, että polkujahan varmaan seurasimme. Siitä huolimatta oli tunnelma kuin yksinäinen uljas partiolainen erämaassa. Eivätkä ne polut edes olleet meille vieraita, mutta monenmoiset merkit ja tehtävät matkalla antoivat jännittävän seikkailun tunnun.

Perille päästyämme Kalalammen rannalle tehtävämme arvosteltiin ja punnittiin. Tähän maastoleikkiretkeen oli yhdistetty myöskin uusien partiolaisten kastamisleikki. Kukin uusi partiotyttö sai vuorollaan kertoa, minkä hän haluaisi partionimekseen, jonka jälkeen alkoi riemukas meteli hyväksyivätkö toverit nimen vai ei. Muistan kuinka omalla kohdallani oli vartiossa kaavailtu kauniisti ja hentomielisesti Sirkku-nimeä, koska usein lauloimme ”Titi-tyyn” kanssa duettoja. Ja niin vuorolllani esitin kainosti ehdotukseni. Mutta ei, ei sinnepäinkään.

Edellisellä vartioretkellä oli joukkoomme liittynyt Jyräänmyllyllä aikamoinen turvakkopiski Joppe nimeltään. Luimme nimen kaulapannasta. Ja partiotovereiden mielestä se piiskukoira ja minä muistutimme toisiamme ja niin sain partionimekseni Joppe. ”Luotsimme” keikkui veteen kaatuneen liukkaan puunrungon päällä ja minä kastettava toisella samanmoisella. ”Luotsin” huutaessa ”Joppe” ja räiskyttäessä vettä päälleni juoksin karkuun kuivalla maalle niin nopeasti kuin liukasta puuta pitkin saatoin sen tehdä, partiotoverien säestäessä haa-huudoin. Näin meidät uudet leivottiin partiolaisiksi nimeämme myöten.

Sitten seurasi teenjuonti ja eväiden syönti unohtamatta partion ruokalauluja. Sen jälkeen leikimme vielä ”eläintä” tai oli muuta ohjelmaa, ja sitä retkeä ei ollutkaan, jossa emme olisi laulaneet partiolaulujamme, joille olimme antaneet lempinimiä kuten yhtähenkee jne. Merkillisen rikkaina ja laulaen aloitimme kotimatkamme. Kalalammelta Kouvolaan riittivät laulumme hyvin. Partio antoi tämän onnen ja ”Luotsi” johtajamme, joka osasi tämän aatteen meille välittää tuoreena, innostavana ja velvoittavana, kulki joukkonsa edessä halki metsän. Kiitollisin mielin me kaikki 30-luvun partiolaiset häntä muistamme.

”Lyyli ”Luotsi” Kahma oli Kouvolan Tyttöpartion sotia edeltävän ajan merkittävin ja hyvin pidetty johtaja.
Luotsi toimi lippukunnanjohtajana 1919-1921 ja 1926-1940. Hän kuoli vuonna 1940.

Sotien jälkeisen ajan merkittävin johtajamme oli  Liisa ”Sohvi” Hamunen. Sohvia voi sanoa Tuuliniemen äidiksi.

Lähde: Airi Rilanti 1967. Teoksessa Kouvolan Tyttöpartio 1917-1967

Teksti: Anu Niilo-Rämä